Miten kunnat voivat sopeutua ilmastonmuutokseen?  

Viisi näkökulmaa kuntien ilmastotyöhön

Kunnilla ja kaupungeilla on merkittävä vaikutus ilmastonmuutokseen. YK:n arvioiden mukaan kaupungit kuluttavat 78 % maailman energiasta ja tuottavat 60 % kasvihuonepäästöistä, vaikka ne kattavat vajaan 2 % maapallon pinta-alasta [1]. Tyypillisesti kunnat ovat lähestyneet ilmastonmuutosta kapea-alaisesti hillitsemisen ja mukautumisen näkökulmista, jolloin innovaatiot ja uusien toimintatapojen kehitystyö jäävät vähemmälle huomiolle. Tätä lähestymistapaa on kuitenkin tärkeää muuttaa entistä kokonaisvaltaisemmaksi. Tällöin huomioidaan ilmastonmuutokseen liittyvien riskien vähentäminen ja kestävän toiminnan mahdollisuudet sekä muut tärkeät näkökulmat kuten hallinto, innovaatiot ja ilmastotoimien oikeudenmukaisuus.

Ilmastotyö vaatii oikeat toimintamallit

Kuntien kannattaa mukauttaa hallinto- ja toimintamallejaan huomioimaan nykyistä paremmin ilmastonmuutoksen kompleksisuus ja laajuus. Deloitten ja ESI Thought Labin toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan kaupungit toteuttavat monesti edelleen perinteisiä roolejaan kestävyys- ja vastuullisuusasioissa. Näihin teemoihin liittyviä kriteereitä käytetään esimerkiksi jonkin verran hankinnoissa. Yhtä tärkeää on kuitenkin asettaa ilmastonmuutokseen liittyviä yksittäisiä ja hyperpaikallisia, vain tiettyä aluetta tai paikkaa koskevia, tavoitteita. Nämä voivat koskea esimerkiksi vedenpinnan nousua tai ilmastosaasteiden vähentämistä – ja saada aikaan konkreettisia muutoksia kunnan ja sen ekosysteemin käytäntöihin ja prosesseihin.

Esimerkiksi Rotterdamin kaupunki on perustanut Kestävän kehityksen ja ilmastoon mukautumisen toimistot (Sustainability and Climate Adaptation Offices) ohjaamaan ilmastotyötä. Kaupungin hallintoa poikkileikkaavat toimistot koordinoivat ja kehittävät ilmastoa, resilienssiä ja kestävää kehitystä koskevia toimenpiteitä. Tämä edistää ilmastotyön synergioita kaupungin sisällä ja estää sitä heikentäviä toimenpiteitä eri puolilla hallinnon toimintoja. Lisäksi kaupungin ilmastotyön suunnittelu ja päätöksenteko ovat ensisijaisesti hyperpaikallisia eikä sektorillisia, jolloin työ aidosti perustuu ongelmien ratkaisuun ja huomioi paikalliset tarpeet. [2]

Pelkkä riskien tunnistaminen ei riitä

Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat jo nyt nähtävissä eri puolilla maailmaa esimerkiksi äärimmäisinä sääilmiöinä, vedenpinnan nousuna ja ympäristön köyhtymisenä. Ilmastoriskejä nostetaan yhä kasvavissa määrin esille. Pelkkä riskien tunnistaminen ei kuitenkaan riitä, vaan kuntien tulee proaktiivisesti hallita sekä estettävissä olevia että vääjäämättömiä riskejä.

Modernit työkalut ja teknologiat tarjoavat kunnille uudenlaista tukea ilmastoriskien, kuten saastumisen, vähentämiseksi ja esimerkiksi tulvista johtuvien haittavaikutusten pienentämiseksi. Kaupungit investoivat erityisesti reaaliaikaisiin ilman- ja vedenlaadun seurantalaitteisiin – kyselymme mukaan 93 prosenttia kaupungeista investoi ilmanlaadun seurantaan ja 88 prosenttia vedenlaadun valvontaan. Lisäksi 69 prosenttia investoi erilaisiin varoitus- ja hälytysjärjestelmiin, joilla pyritään ennaltaehkäisemään äärimmäisten sääolosuhteiden aiheuttamia ongelmia.

Suomen ilmastopaneelin syksyllä 2021 julkaiseman raportin mukaan sopeutumispolitiikan ja -suunnitelmien toimeenpanoa on edistettävä ripeästi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi panostamista sää- ja ilmastoriskien hallintaan kohdistuvaan rahoitukseen, henkilö- ja tietoresursointiin, sääntelyyn, seurantaan ja arviointiin, legitimiteettikysymyksiin sekä sopeutumisen ja hillinnän synergiahyötyjen vahvistamiseen. Kuntien tulee siis siirtyä suunnittelusta kohti tosiasiallisia riskiarviointeja ja sopeutumistoimia.[3]

Esimerkiksi Helsingin kaupungin ilmastotyö sisältää Hiilineutraali Helsinki -toimenpideohjelman lisäksi myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjaukset vuosille 2019–2025. Nämä sopeutumistoimet on tarkoitus yhdistää osaksi kaupungin maankäyttöä ja rakentamista, kasvatusta ja opetusta, luonnonhoitoa, virkistystä, sosiaali- ja terveyspalveluita, elinkeinopolitiikkaa sekä valmius- ja varautumissuunnittelua, ja ne ovat osa Helsingin laatu- ja ympäristöjohtamisjärjestelmää.[4]

Toiminnalta vaaditaan kestävyyttä

Kuntien tulee asettaa kunnianhimoisia tavoitteita päästöjen vähentämiseen ja uusiutuvan energian käyttöön. Yhtä tärkeää on varmistaa, että jokapäiväinen toiminta tukee tähän tavoitteeseen pääsemistä. Kyselytuloksemme mukaan globaalisti vain 47 prosenttia kaupungeista on asettanut tavoitteensa Pariisin ilmastosopimuksen edellyttämälle tasolle. Vajaa kolmannes kaupungeista tavoittelee hiilineutraaliutta ja 30 prosenttia aikoo siirtyä kokonaan uusiutuvaan energiaan tulevina vuosina.

Hieman yli puolet kyselyymme osallistuneista kaupungeista soveltaa uudis- ja merkittävässä korjausrakentamisessa ympäristöystävällisyyteen ja kestävyyteen liittyviä vaatimuksia, jotka ovat tiukempia kuin valtio- tai osavaltiotasoiset vastaavat säädökset. Kaupungit ovat kehittäneet taloudellisia kannustimia, joiden avulla rohkaistaan ottamaan käyttöön energiatehokkaita ratkaisuja myös nykyisissä rakennuksissa. Lähes 35 prosenttia kaupungeista pitää kiinni ”green building” -standardeista valtion rakennus- ja saneeraushankkeissa — ­­ja julkaisee tiedot rakennusten energian kulutuksesta ja suorituskyvystä.

Sitran selvityksen mukaan Suomen kunnista valtaosa on asettanut kunnianhimoisia ilmastotavoitteita: 206:lla kaikkiaan 309:stä kunnasta on ilmastotavoite, minkä lisäksi 130 kuntaa tavoittelee hiilineutraaliutta. Yleisin tavoitevuosi hiilineutraaliudelle on 2030, mutta esimerkiksi Joensuu ja Lahti aikovat olla hiilineutraaleja jo vuoteen 2025 mennessä, kun taas Iin kunta on jo saavuttanut hiilineutraaliuden. [5]

Luontokatoon liittyviä tavoitteita ja toimenpiteitä on Suomen kunnilla kuitenkin harvemmin: 64 kunnalla on luonnon monimuotoisuustavoitteita, mutta toimenpiteitä on määrittänyt vain 26 kuntaa.[5] Kuntien tulisi entistä paremmin ymmärtää roolinsa luonnon monimuotoisuuden edistäjinä ja turvaajina ja kehittää tämän mukaisia toimintamalleja. Luonnon monimuotoisuus on tärkeä tavoite, paitsi sen itsenäisarvon takia, myös ekosysteemipalvelujen ja kulttuurisidoksien takia kuntien toiminnan kestävyyden kannalta.[6]

Esimerkiksi Montreal on sisällyttänyt luonnon monimuotoisuuden osaksi kaupungin strategista suunnittelua ja kaupungilla on useita aloitteita ja ohjelmia luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Kaupungin toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa Luonnon ekosysteemien hallinto-ohjelma, Kojoottien ja ihmisten yhteiseloa edistävä ohjelma, Luonnontilaisten puiden suojeluohjelma ja Villieläinten liikkumista kaupunkiympäristössä edistävä ohjelma.[7]

Vaikutusvallan hyödyntäminen innovatiivisen toiminnan tukemisessa

Ympäristö ja vastuullisuus ovat globaalisti kaupunkien toiseksi suurimmat investointikohteet seuraavan kolmen vuoden aikana. Parantaakseen näiden investointien arvoa tulee kuntien johtajien muodostaa toimivampia yhteistyön tekemisen tapoja kasvavan ilmasto- ja clean tech -sektorin toimijoiden kanssa. Yhteistyön tulisi keskittyä modernien teknologiaratkaisujen pilotointiin, testaukseen ja skaalaukseen. Globaalisti esimerkiksi 78 prosenttia kaupungeista on investoinut energiankulutusta seuraaviin sovelluksiin, 69 prosenttia niin sanottuihin. älykkäisiin vesimittareihin ja 67 prosenttia älykkäisiin sähköverkkoihin.

Kuntien tulee hyödyntää vaikutusvaltaansa ja resurssejaan ilmastonmuutoksen torjunnassa myös edistämällä innovatiivista teknologiaa ja rahoituskumppanuuksia. Tukeakseen tarjonnan kehittymistä kunnat voivat auttaa innovaattoreita selviämään tyypillisesti kohtaamistaan esteistä, kuten sääntelyyn liittyvistä vaatimuksista ja taloudellisista haasteista. Tämä tukee puolestaan innovaatiotoiminnan skaalautumista kohti ilmaston kannalta tarvittavaa tasoa. Kyselymme perusteella lähes kolmannes kaupungeista esimerkiksi rohkaisee kumppaneitaan tekemään proaktiivisesti tarjouksia ja pitämään ”pitchaus-tilaisuuksia”, joissa kumppanit esittävät ideoitaan kaupungille.

Kunnat voivat tukea puolestaan kysynnän kehittymistä innovatiivisilla rahoitusmenetelmillä. Kaupungit kertoivat kyselyssä pyrkivänsä lähitulevaisuudessa siirtymään perinteisistä rahoitusmalleista kohti myynnin rahoitusmalleja ja myyjäyhteistyökonsepteja tukeakseen erilaisia älykkään kaupunkikehityksen projekteja.

Esimerkiksi New Yorkin kaupunki on toteuttanut kokeilevia uusien innovaatioiden yhteiskehittämishankkeita perinteisten hallintokäytäntöjen ulkopuolella. Nämä hankkeet ovat edistäneet hallintokäytäntöihin ja uusiin lähestymistapoihin ja ratkaisuihin liittyvien innovaatioiden kehittämistä ja käyttöönottoa.[2]

Ilmastotoimien oikeudenmukaisuuden tulee olla kuntien ilmastotyön keskiössä

Vaikka ilmastomuutoksen vaikutukset ovat luonteeltaan globaaleja, koetaan ne eri väestöjen osissa eri tavoin. Kun kunnat päättävät ilmastonmuutokseen liittyvistä toimista, tulee niiden harkita toimenpiteitään kokonaisvaltaisesti vastuullisuuden eri näkökulmista ja ottaa päätöksenteossa huomioon ympäristön lisäksi sosiaaliset, terveydelliset ja taloudelliset vaikutukset. Lisätäkseen kuntalaisten hyvinvointia ja osallistumista ilmastonmuutoksen vastaisiin toimenpiteisiin on lisäksi tärkeää, että kunnat muodostavat strategisia kumppanuuksia paikallisten yhteisöjen kanssa ja osallistavat heitä päätöksentekoon. [2]

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää laaja-alaista yhteistyötä

Kunnat ovat avainasemassa ilmastomuutoksen vastaisessa taistelussa tulevina vuosikymmeninä. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja sen vaikutuksiin sopeutuminen edellyttää laaja-alaista yhteistyötä eri toimijoiden – esimerkiksi julkisen sektorin, yksityisen sektorin, teknologiayritysten, akateemisten toimijoiden ja kansalaisten – välillä. Yhä tärkeämpää on, että kunnat toimivat roolimalleina tässä laajassa ekosysteemissä luomalla yhteistä ymmärrystä, tehostamalla koordinaatiota ja kehittämällä yhteistyötä. Tämä voi vähentää intressiristiriitojen syntymistä eri sidosryhmien välillä ja varmistaa, että tehdyt toimenpiteet edistävät keskeisten ilmastotavoitteiden saavuttamista.

Lue Deloitten alkuperäinen laajempi artikkeli aiheesta täältä: Five approaches for climate resilient cities | Deloitte Insights

Lähteet:

  1. Yhdistyneet kansakunnat: Cities and Pollution
  2. Drift for Transition -tutkimuslaitos (2019): Transforming urban climate governance
  3. Suomen ilmastopaneeli (2021): Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ohjauskeinot, kustannukset ja alueelliset ulottuvuudet
  4. Helsingin kaupunki (2018): Helsingin ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjaukset 2019-2025
  5. Sitra (2021): Missä mennään kuntien ilmasto- ja luontotyössä?
  6. Oke, Bekessy, Frantzeskaki, et al. (2021): Cities should respond to the biodiversity extinction crisis  
  7. Montréalin kaupunki: Six concrete actions in favor of biodiversity in Montréal

Teksti: Anne-Maria Flanagan, Partner, Climate & Sustainability, Deloitte ja Nita Korhonen, Government & Public Services, Deloitte